Mikä ihmeen itsensätyöllistäjä?

Itsensätyöllistäjät ovat kirjava joukko, johon kuuluu muun muassa ammatinharjoittajia, kevytyrittäjiä ja niin kutsutulla nollasopimuksella työskenteleviä. Itsensätyöllistäjä voi kutsua itseään freelanceriksi, duunariksi, yrittäjäksi tai asiantuntijayrittäjäksi, ja nimitys voi jopa vaihdella keskustelukumppanin mukaan. Itsensätyöllistäjiksi lasketaan yrittäjämäisesti toimivat henkilöt ja myös sellaiset apurahansaajat, jotka eivät ole perinteisessä työsuhteessa.

Itsensätyöllistäjiin liittyy erilaisia mielikuvia, olettamuksia ja yleistyksiä, jotka eivät välttämättä ole lähelläkään totuutta. Esimerkiksi monen yksinyrittäjän käsitys yrittäjyydestä on hyvin erilainen kuin julkisessa keskustelussa vilahteleva käsitys yrittäjyydestä – on vaikea mieltää itseään ”riistäväksi kapitalistiksi”, jos oma yritystoiminta tuo nipin napin elannon itselle.

Tilaa Itsensätyöllistäjän opas Avaimen verkkokaupasta.

Haluatko sinäkin itsensätyöllistäjäksi? Tee testi.

Mistä ensimmäiset asiakkaat?

Asiakas on kaiken A ja O, sillä itsensätyöllistäjä tarvitsee asiakkaita pärjätäkseen. Vakituisen asiakaskunnan löytyminen on usein työn takana, mutta sekin alkaa jostain. Itsensätyöllistäjän oppaaseen haastatelluilta yksinyrittäjiltä ja freelancereilta kysyttiin, miten he saivat ensimmäiset asiakkaansa. Asiakkaita oli löytynyt muun muassa

  • verkostojen kautta
  • entisen työnantajan kautta
  • työharjoittelun avulla
  • yrittäjävalmennuskurssilta
  • messuilta
  • taidenäyttelystä
  • julkaistun kirjan ansiosta
  • hankkeen tiimoilta.

Ensimmäinen asiakas voi löytyä tavallaan sattumalta eli niin, että on itse avoin tarjoutuville mahdollisuuksille ja tarttuu niihin rohkeasti. Usein tarvitaan kuitenkin myös aktiivisuutta ja sinnikkyyttä, sillä ensimmäinen asiakas saattaa löytyä vasta sen jälkeen, kun on ollut yhteydessä useisiin potentiaalisiin asiakkaisiin.

Itsensätyöllistäjältä voi kestää ennen kuin hän löytää toiveidensa mukaisia asiakkaita – aluksi voi joutua tekemään töitä, jotka eivät osu täydellisesti omaan palveluvalikoimaan. Tehdyt työ ovat kuitenkin referenssejä, jotka voivat viedä eteenpäin ja tuoda uusia asiakkaita.

Yrittäjälle voi löytyä toimeksiantoja myös työpaikkailmoitusten kautta: työnantajalla on tehtäviä, joihin se kaipaa tekijää, eikä täydellistä tekijää välttämättä löydy, vaan tehtävät voi joutua jakamaan useammalle henkilölle ja osittain talon ulkopuolelle. Työpaikan hakemisesta voi siis olla hyötyä, vaikka ei palkansaajaksi välttämättä haikailisikaan.

Itsensätyöllistäjän kannattaa asiakkaita etsiessään kehittää aktiivisesti omaa henkilöbrändiään ja hyödyntää kaikki omaan osaamiseen liittyvät avoimet haut ja kilpailut.

Kiireen syitä ja ratkaisuja

Monien itsensätyöllistäjien arkeen kuuluu kiireen ja hiljaisten kausien vaihtelu, ja hiljaisen kauden jälkeen kiire on usein tervetullutta. Jos kiire kuitenkin painaa jatkuvasti, pysähdy miettimään, mistä tilanne johtuu ja mitä sille voi tehdä. Alla muutamia syitä freelancerin tai yksinyrittäjän kiireelle ja vinkkejä kiireen kesyttämiseen:

Olet niin halpa, että asiakkaita riittää.
→ Nosta hintoja.

Olet aikaoptimisti eli arvioit työhön kuluvan ajan jatkuvasti väärin.
→ Tee tarkemmat arviot tai perusta ne toteutuneisiin projekteihin. Seuraa työhön kuluvaa aikaa aina, pienissäkin projekteissa, jotta saat hyvät perusteet tuleville aika-arvioille.

Työt paisuvat, aikataulut venyvät tai asiakkaan arvio työn laajuudesta on väärä.
→ Älä perusta aika-arviota ideaalitilanteeseen vaan jätä aikatauluun väljyyttä yllätysten varalta. Tee näin erityisesti sellaisten asiakkaiden kohdalla, joilla ongelma toistuu.

Olet ottanut liikaa töitä, tai ne ovat päällekkäin.
→ Muista, että töistä voi kieltäytyä. Ohjaa jokin työ tai asiakas kanssayrittäjälle, jos aikasi ei riitä.

Parasta yksinyrittäjyydessä

Vapaus nousee puheeksi lähes aina, kun keskustellaan itsensätyöllistämisen, freelanceriuden tai yksinyrittäjyyden hyvistä puolista. Monelle itsensätyöllistäjälle on tärkeää, että voi itse päättää, missä ja milloin työnsä tekee. Itsensätyöllistäjä on vapaa rytmittämään päivänsä juuri sellaiseksi kuin haluaa, eikä hänen myöskään tarvitse istua työpisteellä pyörittelemässä peukaloitaan, jos töitä ei ole.

Itsensätyöllistäjällä on vapaus tarttua kiinnostaviin uusiin työtehtäviin ja haasteisiin. Haastavista työtehtävistä selviytyminen voi herättää onnistumisen tunteen, joka on ”tuplasti makeampi kuin jos olisi toisen palveluksessa”, kuten eräs Itsensätyöllistäjän opas -kirjaan haastateltu yrittäjä totesi. Kun työn ensin on hankkinut itse ja kun siitä suoriutuu yksin ja onnistuu hyvin, maistuu onnistuminen makealta.

Hyvässä työtilanteessa yksinyrittäjä voi valita mieluisia työtehtäviä tai luopua vähemmän mieluisista asiakkaista. Halutessaan voi tehdä välillä töitä vain osa-aikaisesti ja vaikkapa opiskella työn ohessa. Kukaan ei vahdi töiden suorittamista tai suorittamisen ajankohtaa.

Itsensätyöllistäjä ei ole sidottu tekemään vain yhtä asiaa tai työtehtävää, vaan voi ottaa vastaan erilaisia töitä, mikä voi joskus olla ainoa vaihtoehto työllistyä täysipäiväisesti. Joillakin aloilla itsensätyöllistäjällä saattaa olla palkansaajaa paremmat mahdollisuudet menestyä, eli huippuasiantuntija voi saada yrittäjänä paremmat ansiot kuin palkansaajana.

Kun työnsä kokee vapaaksi, joustavaksi ja merkitykselliseksi, vaikuttaa se positiivisesti työtyytyväisyyteen, mikä taas vahvistaa työtä kohtaan koettua intohimoa. Kipinä omaan työhön säilyy, koska sitä voi tehdä omannäköisesti.

Erilainen urapolku

Itsensätyöllistäjän urapolku on usein erilainen kuin kollegan, joka työskentelee samalla alalla mutta toisen leivissä. Kollega voi yletä omassa organisaatiossaan esimiesasemaan, kun taas itsensätyöllistäjä ei nouse hierarkiassa mihinkään.

Itsensätyöllistäjällä on kuitenkin palkansaajaa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työnsä sisältöön. Osittainhan ylenemisessä on kyse siitä, että työn sisältöön halutaan muutosta. Vaikka ”ammattinimike” säilyisi yksinyrittäjällä ennallaan, hän voi työtilanteen salliessa valikoida itselleen mieluisia töitä tai muuttaa työnsä sisältöä radikaalisti. Työnkuvaa voi muuttaa haluamaansa suuntaan, alaa voi vaihtaa tai yrittäjätoiminnassa voi yhdistää kaksi mieleistä alaa tai tehtävää.

Itsensätyöllistäjän palkkiot eivät tietysti automaattisesti nouse, vaikka hän muuttaisi työnsä sisältöä. Tosiasia kuitenkin on, että aloittelevan itsensätyöllistäjän tehokkuudessa on parantamisen varaa. Kun kokemusta karttuu, jää palkkiostakin enemmän käteen. Esimerkiksi kääntäjältä kuluu uran alkuvaiheessa enemmän aikaa kahden sivun tekstin kääntämiseen kuin vuosien kokemuksen jälkeen. Jos palkkio on sama, jää siitä kokemuksen myötä enemmän käteen.

Lisäksi itsensätyöllistäjä voi pyrkiä kokemuksen karttuessa luomaan asiakassuhteita, jotka ovat hänelle kannattavampia. Esimerkiksi personal trainer voi toimintansa alussa keskittyä asiakaskunnan kasvattamiseen mutta nostaa hintoja heti, kun kalenteri alkaa täyttyä.

Aloilla, joilla tekijöille on kova kysyntä, itsensätyöllistäjä voi nousta melko vaivattomasti esimiesasemaan. Kylpyhuoneremontteja tekevä ammattilainen voi palkata itselleen alaisia tekemään varsinaisen työn ja hoitaa itse asiakashankinnan ja tarjousten tekemisen. Tai graafikko voi tavoitella isoja yritysasiakkaita ja rahakkaita sopimuksia palkkaamalla yritykseensä työntekijöitä.

Jokaisen itsensätyöllistäjän urapolku on omanlaisensa, eivätkä tittelit välttämättä kerro työn sisällöstä. Pienyrityksen toimitusjohtajan työnkuva voi nimittäin olla samanlainen kuin saman alan asiantuntijayrittäjän.

Vuokrahuoneen edut

Eikö asiantuntijayrittäjän ole turha maksaa erillisestä työtilasta, jos työn voisi tehdä kotona vaikka keittiönpöydän ääressä?

Moni itsensätyöllistäjä työskentelee nimenomaan kotona joko erillisessä työhuoneessa tai työskentelyyn varatussa nurkassa. Järjestely voi toimia hyvin, mutta kodin ulkopuolisessa työhuoneessa on monia etuja. Kodin ulkopuolinen työhuone voi yksinyrittäjällä olla esimerkiksi asiakkaan tarjoama tila, yksin tai yhdessä vuokrattu toimistotila tai toimistohotellista vuokrattu huone.

Vain työskentelyä varten
Kodin ulkopuolinen työtila on tarkoitettu työskentelyä varten, eikä siellä ole mahdollista harhautua tekemään kodin askareita. Työn tauotus on toki tärkeää erillisessä työhuoneessakin, mutta tauon aikana voi keittää kahvit tai käydä nopealla happihyppelyllä sen sijaan, että täyttäisi tiskikoneen tai ryhtyisi öljyämään narisevia saranoita. Kodin askareilla on nimittäin taipumusta venyä ja viedä aikaa töiltä, kun taas työhuoneessa sijaistoimintoja on vähemmän.

Etäisyyden hyödyt
Siirtyminen kotoa työtilaan auttaa suuntaamaan ajatukset työhön. Työpäivä alkaa tiettyjen rutiinien saattelemana: matkan jälkeen eväät kaappiin, kahvi porisemaan, kone auki ja sähköposteja lajittelemaan. Samoin matka töistä kotiin auttaa aivoja siirtymään työasioista kotiasioihin. Keskeneräiset työasiat unohtuvat paremmin, kun ne jäävät työtilan pöydälle.

Ei töitä kotiin
Jos yrittäjä työskentelee kodin ulkopuolisessa työtilassa, kaikki työhön liittyvät välineet voi viedä työtilaan ja pitää siellä. Lisäksi työt jäävät päivän päätteeksi työtilaan. Vain äärimmäisessä kiiretilanteessa töitä tulee raahattua kotiin tai illalla lähdettyä työhuoneelle takaisin. Jos työskentelee kotona – joko erillisessä työhuoneessa tai jossain nurkkauksessa – on tilaan helpompi livahtaa illalla ”tekemään pari juttua”, kun pitäisi rentoutua.

Neutraali paikka
Yksinyrittäjästä voi tuntua luontevammalta ottaa asiakkaita vastaan kodin ulkopuolisessa tilassa kuin omassa kotona. Pelkästään työlle varatun tilan voi sisustaa töitä ja asiakkaita ajatellen ja pitää halutessaan yksityiselämänsä näkymättömissä.