asiantuntijayrittäjä – Itsensätyöllistäjän opas

Erilainen urapolku

Itsensätyöllistäjän urapolku on usein erilainen kuin kollegan, joka työskentelee samalla alalla mutta toisen leivissä. Kollega voi yletä omassa organisaatiossaan esimiesasemaan, kun taas itsensätyöllistäjä ei nouse hierarkiassa mihinkään.

Itsensätyöllistäjällä on kuitenkin palkansaajaa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työnsä sisältöön. Osittainhan ylenemisessä on kyse siitä, että työn sisältöön halutaan muutosta. Vaikka ”ammattinimike” säilyisi yksinyrittäjällä ennallaan, hän voi työtilanteen salliessa valikoida itselleen mieluisia töitä tai muuttaa työnsä sisältöä radikaalisti. Työnkuvaa voi muuttaa haluamaansa suuntaan, alaa voi vaihtaa tai yrittäjätoiminnassa voi yhdistää kaksi mieleistä alaa tai tehtävää.

Itsensätyöllistäjän palkkiot eivät tietysti automaattisesti nouse, vaikka hän muuttaisi työnsä sisältöä. Tosiasia kuitenkin on, että aloittelevan itsensätyöllistäjän tehokkuudessa on parantamisen varaa. Kun kokemusta karttuu, jää palkkiostakin enemmän käteen. Esimerkiksi kääntäjältä kuluu uran alkuvaiheessa enemmän aikaa kahden sivun tekstin kääntämiseen kuin vuosien kokemuksen jälkeen. Jos palkkio on sama, jää siitä kokemuksen myötä enemmän käteen.

Lisäksi itsensätyöllistäjä voi pyrkiä kokemuksen karttuessa luomaan asiakassuhteita, jotka ovat hänelle kannattavampia. Esimerkiksi personal trainer voi toimintansa alussa keskittyä asiakaskunnan kasvattamiseen mutta nostaa hintoja heti, kun kalenteri alkaa täyttyä.

Aloilla, joilla tekijöille on kova kysyntä, itsensätyöllistäjä voi nousta melko vaivattomasti esimiesasemaan. Kylpyhuoneremontteja tekevä ammattilainen voi palkata itselleen alaisia tekemään varsinaisen työn ja hoitaa itse asiakashankinnan ja tarjousten tekemisen. Tai graafikko voi tavoitella isoja yritysasiakkaita ja rahakkaita sopimuksia palkkaamalla yritykseensä työntekijöitä.

Jokaisen itsensätyöllistäjän urapolku on omanlaisensa, eivätkä tittelit välttämättä kerro työn sisällöstä. Pienyrityksen toimitusjohtajan työnkuva voi nimittäin olla samanlainen kuin saman alan asiantuntijayrittäjän.

Vuokrahuoneen edut

Eikö asiantuntijayrittäjän ole turha maksaa erillisestä työtilasta, jos työn voisi tehdä kotona vaikka keittiönpöydän ääressä?

Moni itsensätyöllistäjä työskentelee nimenomaan kotona joko erillisessä työhuoneessa tai työskentelyyn varatussa nurkassa. Järjestely voi toimia hyvin, mutta kodin ulkopuolisessa työhuoneessa on monia etuja. Kodin ulkopuolinen työhuone voi yksinyrittäjällä olla esimerkiksi asiakkaan tarjoama tila, yksin tai yhdessä vuokrattu toimistotila tai toimistohotellista vuokrattu huone.

Vain työskentelyä varten
Kodin ulkopuolinen työtila on tarkoitettu työskentelyä varten, eikä siellä ole mahdollista harhautua tekemään kodin askareita. Työn tauotus on toki tärkeää erillisessä työhuoneessakin, mutta tauon aikana voi keittää kahvit tai käydä nopealla happihyppelyllä sen sijaan, että täyttäisi tiskikoneen tai ryhtyisi öljyämään narisevia saranoita. Kodin askareilla on nimittäin taipumusta venyä ja viedä aikaa töiltä, kun taas työhuoneessa sijaistoimintoja on vähemmän.

Etäisyyden hyödyt
Siirtyminen kotoa työtilaan auttaa suuntaamaan ajatukset työhön. Työpäivä alkaa tiettyjen rutiinien saattelemana: matkan jälkeen eväät kaappiin, kahvi porisemaan, kone auki ja sähköposteja lajittelemaan. Samoin matka töistä kotiin auttaa aivoja siirtymään työasioista kotiasioihin. Keskeneräiset työasiat unohtuvat paremmin, kun ne jäävät työtilan pöydälle.

Ei töitä kotiin
Jos yrittäjä työskentelee kodin ulkopuolisessa työtilassa, kaikki työhön liittyvät välineet voi viedä työtilaan ja pitää siellä. Lisäksi työt jäävät päivän päätteeksi työtilaan. Vain äärimmäisessä kiiretilanteessa töitä tulee raahattua kotiin tai illalla lähdettyä työhuoneelle takaisin. Jos työskentelee kotona – joko erillisessä työhuoneessa tai jossain nurkkauksessa – on tilaan helpompi livahtaa illalla ”tekemään pari juttua”, kun pitäisi rentoutua.

Neutraali paikka
Yksinyrittäjästä voi tuntua luontevammalta ottaa asiakkaita vastaan kodin ulkopuolisessa tilassa kuin omassa kotona. Pelkästään työlle varatun tilan voi sisustaa töitä ja asiakkaita ajatellen ja pitää halutessaan yksityiselämänsä näkymättömissä.

Miksi itsensätyöllistäjäksi?

Syitä itsensätyöllistämiselle on monia, ja osa niistä liittyy yksilöihin ja osa laajemmin talouselämään ja yhteiskuntaan. Pääosin yksilöistä riippumattomia syitä ovat työn pirstaleisuus, työn ulkoistaminen ja työttömyyden vähentäminen.

Alakohtaiset ja henkilökohtaiset syyt

Syyt itsensätyöllistämiseen voivat olla ala- tai yksilökohtaisia. Esimerkiksi IT-alan kovan luokan ammattilainen voi haluta heittäytyä ”vapaaksi”, jotta voi valita mielenkiintoisimmat työt ja ehkä neuvotella aiempaa paremmat palkkiot. Luovan alan ammattilainen, kuten näyttelijä, taas voi ajautua melkein tahtomattaan työllistämään itsensä, sillä alan vakituisia paikkoja on vähän. Sama tilanne on monella muulla alalla. Joillakin aloilla työllistyminen voi olla lähes mahdotonta, ellei työllistä itse itseään.

Alasta riippumatta moni saattaa haluta tehdä töitä kotoa tai kaipaa elämäänsä enemmän joustavuutta, koska haluaa esimerkiksi sovittaa työ- ja perhe-elämän yhteen entistä paremmin, vaikkei vakituisen työn jättäminen tarkoittaisi parempia tuloja – ehkä jopa päinvastoin. Joku saattaa haluta itsensätyöllistäjäksi myös siksi, että haluaa tehdä entistä merkityksellisempää työtä, joka vastaa enemmän omia arvoja.

Pirstaleisuus

Työelämän epävarmuus ei ole uusi ilmiö eivätkä siinä tapahtuneet muutokset niin dramaattisia tai negatiivisia kuin mediassa ajoittain tuodaan esille, mutta työn pirstaleisuus näkyy työmarkkinoilla. Organisaatioilla voi olla useita alihankkijoita muutamien vakituisten työntekijöiden sijaan, ja siksi itsensätyöllistäjien määrä kasvaa koko ajan. Ihmiset kokoavat toimeentulonsa eri projekteista ja jopa eri aloilta.

Ulkoistaminen

Töiden ulkoistaminen on merkittävä itsensätyöllistämisen syy. Yritykset ja organisaatiot ulkoistavat toimintojaan eri syistä. Ne voivat haluta keskittyä ydinosaamiseensa ja palkkaavat erikoistuneita asiantuntijoita alihankkijoiksi aina tarpeen mukaan. Siten on mahdollista toimia joustavammin markkinoilla, joilla tuotteiden ja palvelujen elinkaari on lyhyt, ja reagoida muutoksiin nopeammin kuin, jos pitäisi aina kouluttaa omalle henkilökunnalle tiettyjä erityistaitoja tai mahdollisesti palkata tai irtisanoa vakituista henkilökuntaa. Alihankkijoita käyttämällä säästää myös palkkakustannuksissa, kun tarpeen päätyttyä palveluista ei enää tarvitse maksaa.

Ulkoistamalla voi säästää myös siksi, että tiettyyn erikoisalaan erikoistunut henkilö luultavasti hoitaa tehtävän nopeammin kuin vähemmän harjaantunut henkilö, vaikka hinta olisikin hieman korkeampi. Voi esimerkiksi olla kustannustehokasta ulkoistaa rekrytoinnin kaltaisia tukitoimintoja alaan erikoistuneelle ammattilaiselle ennemmin kuin hoitaa rekrytointi itse.

Työttömyyden vähentäminen

Yhteiskunnallisesti yrittäjyys nähdään myös yhtenä keinona vähentää työttömyyttä. Siksipä työttömälle saatetaankin ehdottaa itsensä työllistämistä jopa TE-toimistosta. Yhteiskunta tarjoaa tukea aloittaville yrittäjille: on mahdollista osallistua erilaisiin koulutuksiin, saada neuvontaa ja jopa lainaa tai rahoitusta. Yrittäjyys voi siis tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikkei olisi alun perin itse ajatellutkaan yrittäjäksi alkamista.

Yksinyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä on kasvanut melko tasaisesti, ja Suomen Yrittäjien mukaan vuonna 2022 yksinyrittäjiä oli Suomessa jo 190 000. OECD:n mukaan vuonna 2020 13,4 prosenttia työelämässä olevista suomalaisista oli yksinyrittäjiä. Yksinyrittäjyys on siis jo melko merkittävä työskentelymuoto, ja itsensätyöllistäjiä on paljon enemmän. Yrittäjäksi ei kannata kuitenkaan loikata selvittämättä elinkeinotoiminnan edellytyksiä omalla alalla ja mahdollisesti juuri omalla asuinalueella.

Mikä ihmeen itsensätyöllistäjä?

Itsensätyöllistäjät ovat kirjava joukko, johon kuuluu muun muassa ammatinharjoittajia, kevytyrittäjiä ja niin kutsutulla nollasopimuksella työskenteleviä. Itsensätyöllistäjä voi kutsua itseään freelanceriksi, duunariksi, yrittäjäksi tai asiantuntijayrittäjäksi, ja nimitys voi jopa vaihdella keskustelukumppanin mukaan. Itsensätyöllistäjiksi lasketaan yrittäjämäisesti toimivat henkilöt ja myös sellaiset apurahansaajat, jotka eivät ole perinteisessä työsuhteessa.

Itsensätyöllistäjiin liittyy erilaisia mielikuvia, olettamuksia ja yleistyksiä, jotka eivät välttämättä ole lähelläkään totuutta. Esimerkiksi monen yksinyrittäjän käsitys yrittäjyydestä on hyvin erilainen kuin julkisessa keskustelussa vilahteleva käsitys yrittäjyydestä – on vaikea mieltää itseään ”riistäväksi kapitalistiksi”, jos oma yritystoiminta tuo nipin napin elannon itselle.

Tilaa Itsensätyöllistäjän opas Avaimen verkkokaupasta.

Avainsana: asiantuntijayrittäjä