Syitä itsensätyöllistämiselle on monia, ja osa niistä liittyy yksilöihin ja osa laajemmin talouselämään ja yhteiskuntaan. Pääosin yksilöistä riippumattomia syitä ovat työn pirstaleisuus, työn ulkoistaminen ja työttömyyden vähentäminen.
Alakohtaiset ja henkilökohtaiset syyt
Syyt itsensätyöllistämiseen voivat olla ala- tai yksilökohtaisia. Esimerkiksi IT-alan kovan luokan ammattilainen voi haluta heittäytyä ”vapaaksi”, jotta voi valita mielenkiintoisimmat työt ja ehkä neuvotella aiempaa paremmat palkkiot. Luovan alan ammattilainen, kuten näyttelijä, taas voi ajautua melkein tahtomattaan työllistämään itsensä, sillä alan vakituisia paikkoja on vähän. Sama tilanne on monella muulla alalla. Joillakin aloilla työllistyminen voi olla lähes mahdotonta, ellei työllistä itse itseään.
Alasta riippumatta moni saattaa haluta tehdä töitä kotoa tai kaipaa elämäänsä enemmän joustavuutta, koska haluaa esimerkiksi sovittaa työ- ja perhe-elämän yhteen entistä paremmin, vaikkei vakituisen työn jättäminen tarkoittaisi parempia tuloja – ehkä jopa päinvastoin. Joku saattaa haluta itsensätyöllistäjäksi myös siksi, että haluaa tehdä entistä merkityksellisempää työtä, joka vastaa enemmän omia arvoja.
Pirstaleisuus
Työelämän epävarmuus ei ole uusi ilmiö eivätkä siinä tapahtuneet muutokset niin dramaattisia tai negatiivisia kuin mediassa ajoittain tuodaan esille, mutta työn pirstaleisuus näkyy työmarkkinoilla. Organisaatioilla voi olla useita alihankkijoita muutamien vakituisten työntekijöiden sijaan, ja siksi itsensätyöllistäjien määrä kasvaa koko ajan. Ihmiset kokoavat toimeentulonsa eri projekteista ja jopa eri aloilta.
Ulkoistaminen
Töiden ulkoistaminen on merkittävä itsensätyöllistämisen syy. Yritykset ja organisaatiot ulkoistavat toimintojaan eri syistä. Ne voivat haluta keskittyä ydinosaamiseensa ja palkkaavat erikoistuneita asiantuntijoita alihankkijoiksi aina tarpeen mukaan. Siten on mahdollista toimia joustavammin markkinoilla, joilla tuotteiden ja palvelujen elinkaari on lyhyt, ja reagoida muutoksiin nopeammin kuin, jos pitäisi aina kouluttaa omalle henkilökunnalle tiettyjä erityistaitoja tai mahdollisesti palkata tai irtisanoa vakituista henkilökuntaa. Alihankkijoita käyttämällä säästää myös palkkakustannuksissa, kun tarpeen päätyttyä palveluista ei enää tarvitse maksaa.
Ulkoistamalla voi säästää myös siksi, että tiettyyn erikoisalaan erikoistunut henkilö luultavasti hoitaa tehtävän nopeammin kuin vähemmän harjaantunut henkilö, vaikka hinta olisikin hieman korkeampi. Voi esimerkiksi olla kustannustehokasta ulkoistaa rekrytoinnin kaltaisia tukitoimintoja alaan erikoistuneelle ammattilaiselle ennemmin kuin hoitaa rekrytointi itse.
Työttömyyden vähentäminen
Yhteiskunnallisesti yrittäjyys nähdään myös yhtenä keinona vähentää työttömyyttä. Siksipä työttömälle saatetaankin ehdottaa itsensä työllistämistä jopa TE-toimistosta. Yhteiskunta tarjoaa tukea aloittaville yrittäjille: on mahdollista osallistua erilaisiin koulutuksiin, saada neuvontaa ja jopa lainaa tai rahoitusta. Yrittäjyys voi siis tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikkei olisi alun perin itse ajatellutkaan yrittäjäksi alkamista.
Yksinyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä on kasvanut melko tasaisesti, ja Suomen Yrittäjien mukaan vuonna 2022 yksinyrittäjiä oli Suomessa jo 190 000. OECD:n mukaan vuonna 2020 13,4 prosenttia työelämässä olevista suomalaisista oli yksinyrittäjiä. Yksinyrittäjyys on siis jo melko merkittävä työskentelymuoto, ja itsensätyöllistäjiä on paljon enemmän. Yrittäjäksi ei kannata kuitenkaan loikata selvittämättä elinkeinotoiminnan edellytyksiä omalla alalla ja mahdollisesti juuri omalla asuinalueella.