Aloitin yrittäjänä vuonna 2012, ja ensimmäiset toimeksiannot yrittäjänä tein entiselle työnantajalleni. Aloin kysellä töitä eri käännösfirmoista ja kustantamoista enkä ehtinyt murehtia työtilannetta sen enempää. Jälkikäteen ajatellen suhtauduin yrittäjyyteen hyvin huolettomasti. Ajattelin, että asiat varmasti järjestyvät, enkä vielä tiennyt, kuinka kivikkoinen tie olisi edessä. Pikkuhiljaa töitä alkoi tulla säännöllisesti ja työllistin itseni täyspäiväisesti.
Yrittäjyys on epävarmaa, mutta toisaalta pidän sen joustavuudesta. Olen nauttinut vaihtelevasta työnkuvasta, sillä olen voinut tehdä hyvin erilaisia projekteja. Yrittäjyyden joustavuuden vuoksi pystyin myös suorittamaan toisen maisterintutkinnon töiden ohessa.
Minulle yrittämisessä vaikeinta on talousasioiden hoitaminen. Olen aina kokenut kaikki lomakkeet ja excelit vastenmielisinä, joten kaikki yrityksen talouteen liittyvät asiat hoidan todella pitkin hampain, mutta pakko nekin on hoitaa. Edes laskujen lähettäminen ei ole mukavaa, vaikka se tarkoittaakin, että jossain vaiheessa tilille kilahtaa jonkinlainen summa. Tarkkaa tilipäivää ei silti voi koskaan tietää.
”Verottaja muisti minua melkoisella laiminlyöntimaksulla, kun en tietämättömyyttäni ollut tehnyt arvonlisäveron yhteenvetoilmoituksia koko vuodelta. Se oli tehokas muistutus. Aika hyvin olen sen jälkeen muistanut.”
Työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta itsensätyöllistämisestä on sekä hyötyä että haittaa. Toisaalta on kätevää, että teen kotona töitä, mutta on siinä haittansakin – varsinkin oman jaksamisen kannalta. Jos lapset sairastuvat, olen paikalla eikä tarvitse hankkia sairauslomatodistusta työnantajalle, mutta toisaalta en voi pitää vapaata. Lopputulos on se, että teen töitä, vaikka lapset ovat kotona. Yrittäjänä olenkin kokenut lukemattomia huono äiti -hetkiä.
Välillä on ollut pitkiä aikoja, että työmäärä on ollut liian iso eikä ole ollut tarpeeksi aikaa levätä. Pikkuhiljaa olen harjoitellut olemaan armelias itselleni ja opetellut sanomaan ”ei”. Ennen koin, että olen jotenkin epäonnistunut, jos kieltäydyn. En onneksi enää. Nyt pyrin myös merkitsemään kalenteriin kuntosalitreeniaikoja, sillä salilla käynti on henkireikäni ja keino taistella sekä uupumusta että istumatyöläisen kremppoja vastaan.
Toivon, että voin tulevaisuudessakin tehdä mielekkäitä ja vaihtelevia töitä. Haluaisin oppia lisää uusia taitoja ja kehittää palvelujani uuteen suuntaan. Lisäksi haaveissani olisi lisätä työhöni lisää luovuutta tavalla tai toisella, ja myönnän, etten kieltäytyisi paremmista palkkioistakaan.