Neuvoja joka lähtöön

Itsensätyöllistäjäksi ryhtyvän on pidettävä yksi asia kirkkaana mielessään: neuvot ovat arvokkaita ja niitä kannattaa kuunnella, mutta jokainen neuvo on syytä punnita tarkkaan.

Osaavilta ja virallisiltakin tahoilta tulleiden neuvojen oikeellisuus ja hyödyllisyys kannattaa tarkistaa useasta eri lähteestä. Itsensätyöllistäjäksi voi ryhtyä oikeastaan alalla kuin alalla, eikä vuosien kokemus yhdeltä alalta tarkoita, että voisi neuvoa toisen alan itsensätyöllistäjää kaikissa asioissa. Yritysneuvojakaan ei välttämättä osaa huomioida kaikkea, tai hän saattaa olettaa, että aloitteleva yrittäjä tietää jo perusasiat.

Graafisella alalla vuosia toiminut freelancer ei välttämättä tiedä, että sosiaalialan palveluita tarjoava yksinyrittäjä tarvitse toiminnalleen luvan. Ammatinharjoittajana on taas saanut usein kuulla neuvon vähentää henkilökohtaisia liikuntakuluja yrityksen verotuksessa, vaikka ammatinharjoittajalla ei tätä oikeutta ole.

Ensimmäisen liikuntapaikan taloudelta putosi pohja, kun terveystarkastaja tuli käymään ja kävi ilmi, että siellä olisi pitänyt olla suihkut miehille ja naisille. Eipä ollut kukaan osannut tästä ohjeistaa.

Itsensätyöllistäjä tai yksinyrittäjä voi tietysti päättää monia asioita aivan vapaasti ja tehdä toiminnastaan oman näköistä. Varsinkin tällaisista makuasioista saa usein aivan vastakkaisia neuvoja: mitä kannattaa tehdä itse ja mitä ei, millainen markkinointi on tehokasta ja millainen ei, ja niin edelleen. Jokainen tekee päätökset omista lähtökohdistaan eli omaan toimintaansa sopien.

Erilaiset itsensätyöllistäjät

Itsensätyöllistäjät voidaan jakaa ainakin neljään ryhmään: sivutuloja hankkiviin itsensätyöllistäjiin, omasta halusta itsensätyöllistäjiksi ryhtyneisiin, itsensätyöllistäjiksi ajautuneisiin tai pakon edessä itsensä työllistäviin.

Sivutuloja hankkivat

Itsensätyöllistäjissä on paljon niitä, jotka tekevät itselleen mieleistä työtä sivutoimisesti palkkatyön ohessa tai jotka saavat harrastuksestaan lisätuloja. Koska toimeentulo tulee tällöin jostain muualta, ei freelancerina tehtyyn toimintaan tällöin tarvitse välttämättä suhtautua kovin vakavasti. Työn voi esimerkiksi hinnoitella siten, että saa töitä, ei niin, että työnteko olisi kannattavaa.

Moni sivutoiminen yrittäjä, tai niin kutsuttu hybridiyrittäjä, pyrkii kehittämään liiketoimintaansa sellaiseksi, että voisi jonain päivänä olla täysipäiväinen yrittäjä. Monille sivutoimisuus onkin turvallinen tapa kokeilla oman liikeidean kannattavuutta.

”En taida vieläkään tietää, mitä aion tehdä isona.”

Oman polkunsa valinneet

Omasta halusta yrittäjiksi ryhtyneillä on usein selkeä liiketoimintasuunnitelma tai tavoite mielessään, ja he saattavat tavoitella yritystoiminnassaan kovaa kasvua. Heillä voi olla useita eri liikeideoita, joita he lähtevät rohkeasti kokeilemaan.

Tilanteeseen ajautuneet

Yrittäjiksi ajautuneilla ei välttämättä ole mahdollisuutta palkkatyöhön, tai he pitävät yrittäjyyttä väliaikaisena ratkaisuna ennen unelmatyön löytymistä. Heillä ei välttämättä ole kovin korkeita tavoitteita liiketoiminnassaan vaan heille saattaa riittää, jos he saavat siitä elannon. Heillä ei ehkä myöskään ole kovin paljon tietoa yrittäjyydestä tai mielenkiintoa osallistua yrittäjyyskursseille, jos toimintaa ohjaa väliaikaisuus.

Pakosta itsensätyöllistäjäksi

Yhä useampi työn tekijä on ikään kuin pakotettu ryhtymään freelanceriksi tai yrittäjäksi, koska yritykset ovat haluttomia palkkaamaan vakituista henkilökuntaa, jos tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat. Tällöin yrityksessä käytetään mieluummin freelancereita tai solmitaan projektikohtaisia sopimuksia. Riski siirtyy siis yritykseltä freelancerille. Esimerkiksi luovilla aloilla työpaikkoja on vähän ja itsensätyöllistäjissä on ihmisiä, jotka tekisivät töitä mieluummin työsuhteessa.

Mikä ihmeen itsensätyöllistäjä?

Itsensätyöllistäjät ovat kirjava joukko, johon kuuluu muun muassa ammatinharjoittajia, kevytyrittäjiä ja niin kutsutulla nollasopimuksella työskenteleviä. Itsensätyöllistäjä voi kutsua itseään freelanceriksi, duunariksi, yrittäjäksi tai asiantuntijayrittäjäksi, ja nimitys voi jopa vaihdella keskustelukumppanin mukaan. Itsensätyöllistäjiksi lasketaan yrittäjämäisesti toimivat henkilöt ja myös sellaiset apurahansaajat, jotka eivät ole perinteisessä työsuhteessa.

Itsensätyöllistäjiin liittyy erilaisia mielikuvia, olettamuksia ja yleistyksiä, jotka eivät välttämättä ole lähelläkään totuutta. Esimerkiksi monen yksinyrittäjän käsitys yrittäjyydestä on hyvin erilainen kuin julkisessa keskustelussa vilahteleva käsitys yrittäjyydestä – on vaikea mieltää itseään ”riistäväksi kapitalistiksi”, jos oma yritystoiminta tuo nipin napin elannon itselle.

Tilaa Itsensätyöllistäjän opas Avaimen verkkokaupasta.

Haluatko sinäkin itsensätyöllistäjäksi? Tee testi.